Eilinen käynti neuvolalääkärillä nostatti taas pintaan pohdinnan, mitkä asiat ovat raskaudessa ja äitiydessä median (ihan valtamediankin) ja mielipidepalstojen kiivaiden keskustelujen kestosuosikkeja. Näissä aiheissa ei ole yleensä kultaista keskitietä vaan äärileirit puolustavat kantaansa henkeen ja vereen ja liputtavat oman linjan olevan aina se paras lapselle. Näistä äidit syyllistävät ja syyllistyvät ja näiden asioiden suorittaminen tuntuu olevan enemmän äitiyden mitta kuin tavalla tai toisella aikaansaatu ja kasvatettu tyytyväinen lapsi.
Minut syyllisti ja minä syyllistyin (edelleenkin, vaikka ratkaisumme takana seison) kokenut lääkäritäti, joka totesi: ”otathan sitten esikoisen jossakin vaiheessa kokonaan pois päivähoidosta, koska näin pienen lapsen paras paikka on kotona”. Että sillä lailla. Voisin kirjoittaa yhden pamfletin siitä, onko mielestäni oikein, että ammattilainen lausuu moisia subjektiivisia mielipiteitä oikeasta ja väärästä ottamatta alkuunkaan selvää, mikä on perheemme tilanne ja miten me tämän ratkaisun kanssa pärjäämme. Kun siinä illansuussa itkeä tihrustin Murulle ”huonoäitikompleksia”, sisuunnuin lopulta. Mikä ihme siinä on, että raskaus ja äitiys on täynnä näitä sudenkuoppia, jossa oman perheen lähtökohdista mietitty ratkaisu ei ole läheskään aina yleisesti hyväksytty. Ja miten juuri tässä aihepiirissä lapset ja perheet toisten syyttely on täysin sallittu tapa kommunikoida. Aiheuttaako mikään muu aihepiiri vastaavaa vastakkainasettelua. No, ehkä Perussuomalaisten menestys..
Sisuuntumisen seurauksena listasin tähän oman kokemukseni mukaan ne suurimpia intohimoja herättävät aiheet, joiden perusteella sitten voidaan jakaa ”hyvä ja huono äiti pisteitä”. Tarkoitukseni oli vain listata asiat yleisellä tasolla ottamatta kantaa siihen, miten meillä, mutta kyllähän niitä omia linjauksia sinne vaan ilmestyi.
Raskausajan ruokavalio. Lapsensa parasta ajatteleva äiti jättää pois kaikki naminamiherkut juustoista raakaan kalaan ja syö säännöllisesti ja vain sitä sallittua terveellistä ruokaa. Tosin mikä sekään tässä Karppaus vs. totuttu hyvä ruokavalio keskustelussa enää on. Lisäksi popsitaan riittävä määrä vitamiineja. Mielenkiintoista, että ”ennen vanhaan” kun rajoituksia ei ollut, ruoka-aineiden aiheuttamia keskenmenoja ei käsittääkseni ollut juurikaan nykyistä tiheämmin. Vaikka noudatin tietenkin kaikkia suosituksia, voisi hyvä olla kysyä, mikä on oikeasti tarpeellista rajoittamista, mikä muodikasta medikalisoimista.
Synnytys. Tiedostava äiti synnyttää luomuna sopivaa mantraa hokien, koska se on vaan niin voimaannuttavaa. Synnytys saattaa olla ilman lääkkeitä nopeampi ja edetä tehokkaammin, mutta oliko joku muu lääketieteellinen syy olla käyttämättä lääkitystä? En ole myöskään ymmärtänyt, mikä merkitys luomuilulla on äidin tai lapsen tulevalle elämälle, kun lapsi tuskin vanhempana äitiään lääkkeettömästä synnytyksestä kiittelee. Aika tehokkaasti sitä minusta lapseen kiintyy epiduraalista huolimattakin. Ehdotan myös, että luomuilevat äidit käyvät myös viisaudenhampaan poistossa ilman kivunlievitystä, koska siitäkin lähtee kivasti endorfiinit ja adrenaliinit liikkeelle. Toki ihastelen naisia, jotka rytäkkään ilman helpotusta pystyvät, mutta en tässäkään aiheessa siedä sitä, että luomusynnytys olisi jotenkin ihanteellinen. Minusta omaan synnytykseensä tyytyväinen äiti on ihanne, oli tapa mikä tahansa.
Raskaus yleensä. Raskaana oleva kantaa vaivansa ja kilonsa ilolla eikä valita, kun on kunnioitettavaan siunattuun tilaan päässyt. Raskautta ja masua on myös syytä olla ikävä välittömästi synnytyksen jälkeen. Valittaminen on vähintään kiittämättömyyttä. Eikä raskauskiloista, niistä hankalasti pois pudotettavistakaan, kannata hirveästi huudella. Hyvän asian vuoksihan ne on hankittu.
Imetys. Tästä voisi kirjoittaa romaanin. Jokaisen äidinhän pitää imettää ja jokaisen lapsen saa rintaruokittua, vaikka vauva söisi vain kantoliinassa pää alaspäin kaksikymmentäneljä kertaa vuorokaudessa. Kyllä varmasti rintamaito on vauvan parasta ravintoa, mutta terveen järjen käyttö olisi minusta sallittua siinä, kuinka pitkään aiheen kanssa kannattaa tapella, jos se ei vaan ota onnistuakseen. Varsinkaan kun uusimmat tutkimustulokset eivät edes osoita, että rintamaito olisi se allergioita vähentävä tekijä. Yleistä vastustuskykyä imetys varmasti lisää. Jos lapsi kasvaa korvikkeella, juo sitä tyytyväisenä eikä kärsi sairasteluista, mitä ihmeen vikaa siinä ratkaisussa on? Varsinkin jos pulloruokinta pitää äidin suunnilleen terveiden kirjoissa ja vähentää ruokkimiseen liittyvää stressiä. En ole pätkääkään imetysvastainen, pidän vain kynsin hampain niiden puolia, jotka eivät siihen syystä tai toisesta kykene. Jokainen äiti kun varmasti haluaa lapselleen parasta mahdollista ravintoa tarjota. Nostan samalla itselleni hieman hattua, että saan Ukkelin kanssa myös positiivisen imetyskokemuksen esikoisen tarjoaman imetyshaasteen rinnalle. Juuri kahden erilaisen imetyskokemuksen perusteella uskallankin vaatia, että kaikki kukat saisivavat kukkia tässäkin aiheessa.
Imetyksessä, kuten monessa muussakin näissä vastakkainasetteluissa ihmetyttää kovasti se, että vauvan temperamenttia tai persoonaa ei huomioida teorioiden perusteluissa. Kaikkien lapsien kanssa kun imetys pitäisi saada sujumaan. Minun kokemukseni perusteella ei. Jossain on raja siitä, kuinka paljon kannattaa yrittää, jos vauvaa ei vain kiinnosta tai vauva ei vain opi.
Nukkumisjärjestelyt. Nukkuminen taitaakin olla aihe, jossa eri koulukuntien välillä ei ole niin suurta vääntöä. Tämä on enemmän mielipideasia. Jossa nyt ehkä ääritilanteessa lapsen parasta on äidin ja tissin läheisyys perhepedissä.
Vaipat. Tiedostava äiti kestovaippailee tietenkin ja neuloo tai virkkaa myös kaikki kuoriosat (onko se päällikerros kuoriosa?). Ekologisesta näkökulmasta tietenkin erittäin kannatettava juttu, niille jotka sen jaksavat. Jos nykyisessä tilanteessa kahden tämänikäisen kanssa harrastaisin kestovaippailua, tarkoittaisi se noin viittätoista vaipan pesukertaa vuorokaudessa. Missä vaiheessa veden- sähkön ja pesuaineen kulutus menee epäekologiselle puolelle?
Rokotukset. On helppo olla rokotevastainen, kun Suomessakin aikaisemmin yleiset polio, tuberkuloosi, kurkkumätä, hinkuyskä jne. on saatu käytännössä karsittua pois. Rokotuksilla. En missään nimessä kannata hätäisesti tehtyjä kokeita tai heppoisia ratkaisuja, kuten possunuharokotteen kanssa. On myös hassua olla rokotevastainen, jos kuitenkin on valmis käyttämään sairauden hoitoon lääkkeitä, joihin liittyy aina riskejä ja sivuvaikutuksia.
Korvikkeet ja soseet. Esimerkillinen äiti täyttää pakastimen jääpala-astioilla, joihin on tehty valmiit porkkana- ja parsakaalisoseet. Korviketta lapselle ei anneta vaan rintamaito riittäköön sinne yhteen vuoteen asti kunnes saa totutella suoraan normimaitoon.
Muut ruuat jatkossa. Esimerkillinen äiti tekee kaikki ruuat itse, eikä mene ruokarajoittuneenkaan puolitoistavuotiaan kanssa sieltä, mistä aita on matalin eli Saarioisten laatikko-osastolta. Näissä perheissä lapset popsivat täysjyväleivän ja laatikoiden lisäksi kuuliaisesti raasteet, tomaatit ja kurkut. Entäs sitten, kun lapselle maistuu paremmin valmis- kuin kotiruoka?
Hoitojärjestelyt. Vaikka pieniä lapsia olisi kerralla enemmän kuin yksi, päiväkoti tai muu kodin ulkopuolinen hoito tulee kysymykseen vasta kolmivuotiaana. Niinhän ne kiintymyssuhdeteoreetikot jälleen sanovat. Lapsen aktiivisuudella, temperamentilla, persoonalla, kehitystasolla, äidin ja muun perheen jaksamisella eli niin sanotulla kokonaiskuvalla ei ole merkitystä tässäkään asiassa. Lapsen paikka on kotona. Piste. Edelleenkään sillä ei ole merkitystä, millaiset olot ja miten ne päivät siellä kotona sujuvat, kunhan lapsi vaan on kotona. Tämän teorian mukaan minä, mieheni ja oikeastaan koko oman sukupolveni on tuhoon tuomittu, koska 70-luvulla äitiysloma loppui kolmeen kuukauteen ja kaikki meidät (eli ne, joiden äideillä ei ollut varaa olla kotona) on pistetty johonkin hoitoon. Minä olin muuten perhepäivähoitajalla, joka opetti minut sanomaan paska.
Olisikohan siinä ne yleisimmät tai ainakin suurimmat aiheet noin pintaraapaisuna. Näitä tutkaillessa on selvää, että meikäläinen on yhtä kaukana ääripäistä kerätyn hyvän äidin kriteereistä kuin Nykäsen Matti Mensan jäsenyydestä. Silti meillä tuntuu asuvan kaksi kohtuullisen tyytyväistä, tervettä ja kehittyvää natiaista, joiden uskoisin jopa rakastavan äitiään.
Vaikka mielipiteitä on helppo laukoa itsekin jonkun ääripään puolesta ja siltä se varmasti kuulostaakin, yritän kuitenkin kaikissa näissä asioissa uskoa ”äiti ja perhe tietää parhaiten” logiikkaan. Mikään ratkaisu ei ole aukottomasti oikea ja siksi fanaattinen keskustelu ja asioiden mustavalkoinen puolustaminen ärsyttävät suunnattomasti. Vaikka sorrun siihen itsekin. En kuitenkaan sorru siihen, että kun olemme tehneet tiettyjä ratkaisuja (vaikkapa sen hoidon suhteen) pitäisin meidän ratkaisuamme automaattisesti oikeana ja toitottaisin sitä vaihtoehtona muillekin. Juu, meistä ei tosiaankaan kannata ottaa mallia. Kaikista eniten ärsyttää ammattilaisten (kuten eilisen lääkärin) lausumat ehdottomuudet, koska heidän pitäisi tukea äitejä ja perheitä näiden ratkaisuissa eikä lisätä syyllisyyttä tai epävarmuutta muutenkin herkkien aiheiden ympärillä.
Neuvolalääkäriä lukuun ottamatta kaikki oli eilen hienosti. Aurinkoisen hymyilevä pikkumies oli 6050 g ja 61 cm. Jos seuraavaksi kirjoittaisin jostain ällöttävän positiivisesta ja kehua retostelisin silmittömästi tuota reipasta isokiskoa. Olen nimittäin niin äärimmäisen ylpeä pajunvitsamaisesta viihdepakkauksesta, jolla ei hiljaista hetkeä nykyisin päivään mahdu. Papatus alkaa ennen silmien aukaisua ja jatkuu siihen asti, että filmi menee poikki. Mahtavia tarinoita. Tehokkaimmin viestintä kiteytyy nykyisin äidin koulutuksessa: ”Äiti ei saa ottaa kirjaa Sasin kädestä”, ”Soo soo äiti, ei saa paukuttaa”.
Mä palaan vielä myöhemmin kommentoimaan tarkemmin tätä erittäin hyvää ja omassakin mielessä jatkuvasti luuppaavia aiheita osuvsati käsitellyttä aihetta. Mutta koska nyt pitää hakea vanhempi lapsi tarhasta vauvan kanssa (tässä kohtaa saa kaivaa ne kivet esiin) ehotan vaan nopeesti: Ootko ajatellut reklamoida neuvolalääkärin kommentista kellekään? Mun ymmärtääkseni neuvolassa ei olla siinä positiossa alkuunkaan, että heillä olisi oikeutta kommentoida kenenkään hoitojärjestelyjä. Ainakaan meidän neuvolassa on ihan selkeästi jopa sellainen politiikka, että tuollaisiin ei oteta kantaa. Eikä kuulukaan! Itse tein Lipsin kanssa asiattomasti käyttäytyneestä neuvolalääkäristä valituksen ja se poiki ihan hyvän vastineen ja kevensi mun omaa, pahaa mieltä kovasti.
VastaaPoistaMeinasin ehdottaa juuri samaa kuin Lupiini. Valituksen tekeminen helpottaa yleensä omaa oloa ja on yksinkertaisesti oikein: jos lääkäri ei ymmärrä mikä on sopiva kommentti ja mikä ei, niin palaute auttaa ymmärtämään, ja samalla varmentuu se, etteivät muut joudu kärsimään vastaavista kommenteista. Tietysti nyt on samaan hengenvetoon todettava, etten itse tullut tehneeksi valitusta, kun yksi hoitaja alkoi moralisoimaan imetyksen eduista, kun pyysin sairaalassa korviketta puoli vuorokautta sektion jälkeen (kun imetys ei onnistunut ja vauva karjui nälkäänsä). En valittanut, koska en silloin jaksanut - mutta nyt toivon, että olisin valittanut (silmäni menevät vieläkin viiruille kun ajattelen kyseistä hoitsua ja omaa tilaani siellä sairaalassa). Em. moralisointi (jonka loistavasti tuossa yllä luokittelit) on minulle täysi mysteeri. Ihmisiä ei yleensä pahemmin hetkauta, miten muut ihmiset hoitavat lemmikkejään taikka suvun vanhuksia. Miksi siis juuri lastenhoito on joutunut kollektiivisen moralisoinnin kohteeksi?
VastaaPoistaSinänsä jännä että monet vaihtoehtoisesti asiat tekevät äidit taas kokevat, että valtavirran mukaan menevät äidit arvostelevat heidän tekemisiään ja valintojaan. Yksi ihmetyksen aihe on juuri se, että heidän koetaan valinnoillaan moralisoivan muita - vaikkeivat he edes mitään sanoisi. Minullekin on useampikin ihminen ihmetellyt joistakin valinnoistani, että miten olen oikein jaksanut. Vaikka jotkut asiat olen tehnyt omalla tavallani vain siksi, että se on ollut helpompaa ja sopinut meille paremmin. En siksi, että haluaisin olla jeesusteleva superäiti.
VastaaPoistaJa hei, sinä unohdit aivan täysin listalta että täydellinen äiti ei koskaan työnnä lastaan rattaissa naama menosuuntaan ;)
Niin, ja pääsisikönhän vihdoin kommentoimaan jotain, hermo meni joku aika sitten kun ei onnannut edes anonyymina... Olenko edes päässyt onnittelemaan uudesta tulokkaasta?
Nimenomaan meinasin kirjoittaa samaa kuin rva W. Mun luullaan olevan joku äitiyttä suorittava superäiti, kun teen asiat näin kuin teen. Yhtään kirjaa en ole lukenut eikä nettikeskustelut ole vaikuttaneet (en niitä juuri aiemmin lukenut). Nukumme perhepedissä kaksivuotiaan kanssa, imetän yhä, lapsi on kotona kanssani, jne. En nyt esim. sanoisi, että vain joissakin ääritilanteessa perhepeti ja tissin läheisyys olisi paras ratkaisu perheelle. Sehän saa asian kuulostamaan siltä, että meidän ratkaisu olisi ollut jotenkin äärimmäisyyteen viety, väkisin väännetty. Ihan täysin luonnostaan, asiaa sen kummemmin ajattelematta, se on tapahtunut, kuten myös monilla sukuni perheillä. Eli meille se on ollut ihan yhtä normaali ratkaisu kuin toisille omaan sänkyyn nukuttaminen ja varhaisempi yösyöttöjen lopetus.
VastaaPoistaMun ainoa ohjenuora on ollut kuunnella mikä mun mielestä sopii meille ja se on vienyt meidät tähän. Niin kuin teillä tuohon. On surullista joutua tuntemaan syyllisyyttä tai muita negatiivisia tunteita asioista, jotka tuntuvat itsestä parhailta. Monet asiathan ovat tosiaan mielipideasioita ja mä tuen yhtä lailla esim. ystävienikin toisenlaisia ratkaisuja. Toivon vaan, että munkin ratkaisut olisivat sitten normaaleja eivätkä äärimmäisiä. Mielipiteitä, mielipiteitä.. paitsi ehkä se, että on tosiaan olemassa tietoa siitä, että vedenkulutuksen ja varsinkin luontoystävällisten pesuaineiden käyttö on tosiaan vähemmän luontoa kuormittavaa kuin kertakäyttövaippojen valmistus ja niiden käsittely jätteenä.. ;) Sori, oli vaan pakko mainita! :)
Tsemppiä!
Mun täytyy vähän puolustaa tota lääkäriä. Se luultavasti sanoi niin, koska se on sen velvollisuus. Itse hermostuin odotusaikana neuvolan tylystä suhtautumisesta, kun mainitsin silloin tällöin juoneeni lasin viiniä. Ennen kuin tajusin että niiden kuuluu tehdä niin, siitä niille maksetaan. Ei se neuvolatäti voi tietää pysyykö mulla käyttö hanskassa vai ei, ja siksi sen täytyy tylyttää kaikkia ihan viran puolesta. Sama juttu sillä lääkärillä. Kun se just ei voi tietää teidän tilannetta, niin se sanoo luultavasti kaikille samalla tavalla. Meidän tehtävä on suodattaa sieltä itselle sopivat ohjeet näissä asioissa, jotka eivät suoraan henkeä uhkaa.
VastaaPoistaMuutoin olen muutaman edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä - en tajua mistä tämä vastakkainasettelu oikein tulee. En takuulla ole ikinä syyllistänyt ketään piltin syöttämisestä, vaikka oma lapseni ei olekaan niitä syönyt. Eikä kukaan ole koskaan syylllistänyt minua kertiksistä, vaikka itse käyttäisi pelkkiä kestoja.
Olen tätä todella paljon miettinyt, ja tullut siihen tulokseen että kyllä se vähän niin on että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Eli jos joku juttu ärsyttää, niin silloin luultavasti ei kuitenkaan ole ihan sinut oman ratkaisunsa kanssa. Tai niin ainakin itselläni on. Jos joku kuittailisi kertiksistä, niin totta maar se ärsyttäisi, koska ideaalimaailmassa käyttäisin kestoja. Mutta en käytä, koska haluan mennä helpommalla, ja siitä on ajoittain huono omatunto. Mutta mun mielestä ihan aiheesta, koska periaatteessa olisi MAHDOLLISTA käyttää kestoja, oma mukavuudenhalu sen vain estää.
Mutta jokainen äiti tietää ettei asiat ole mustavalkoisia, muualla kuin ehkä jossain vauvalehden aihevapaalla. Eikä sinne kannata normaali-ihmisen mennä.
Mun piti vielä siis lisätä, että ihmiset haluavat joskus jutella näistä asioista, vaikka itseäni ei huvittaisikaan. Kun joku on alkanut jututtaa mua hieman haastaen näistä asioista (on muutamia tuttuja, joilta osaan jo tätä odottaa) olenpahan joskus tuiskauttanut, että mua ei kiinnosta pennin vertaa miten muut hoitaa asiansa, me vaan nyt tehdään näin. :) Suosittelen muillekin. Toimi nimittäin aika hyvin. :D
VastaaPoistaNiin, ja mekään ei siis käytetä kestoja vaikka niiden luontoystävällisyyden kertiksiin nähden tiedostankin. :)
Munkin mielestä tämä vastakkainasettelu on jotenkin keinotekoista. Meillä ei ole varaa siihen ylimääräiseen huoneeseen, jossa lapsi voisi nukkua, joten hän nukkuu vieressä. Voisihan sitä tietysti omasta köyhyydestä ideologian tehdä.
VastaaPoistaMutta reklamoi ihmeessä. Neuvolalääkärille ei kuulu teidän hoitojärjestelyt, varsinkaan kun subjektiivinen päivähoito-oikeus on kirjattu lakiin. Tampereen kaupungin terveyspalvelujen sivuilla on palautelomake. Itse reklamoin keväällä, kun uusi neuvolantäti piti mua automaattisesti yksinhuoltajana, koska lapsellani on minun sukunimeni ja tumma iho. Neljältä iltapäivällä klikkasin reklamaation lähtemään ja seuraavana aamuna ennen kymmentä pahoitteleva potilasasianainen soitti. Erittäin voimaannuttava kokemus.
Anna
Mulle on ollut ihan luonnollista imettää pitkään, käyttää kestoja, tehdä sapuskat itse jne. En tiedä sitten, mistä kumpuaa toisille äideille halu tehdä näin ja toisille sitten halu päästä helpommalla. Enkä tosiaankaan kyllä osais moralisoida toisia. Netin keskustelupalstat olis ihan hyvä kyllä jättää kokonaan noteeraamatta. Mä luen jonkun verran kaksplussaa jne. ja täytyy kyllä sanoa, että aika harvoin noiden teemojen keskusteluun olen edes törmännyt.
VastaaPoistaMulla on tosta hoitoasiasta ihan päinvastainen kokemus. Itsellä oli halu ottaa esikoinen pois hoidosta, mutta olin "kasvatuspsykologisen" näkökulman osalta ihan hukassa. Että tarvitseeko 2,5 vuotias virikkeitä jo vai ei...en siis oikeasti itse "tuntenut omaa lastani" niin hyvin, että olisin voinut arvioida. Keneltäkään en saanut oikein kunnon järkevää neutraalia kommenttia, tai sitten ne oli tommoisia puolueellisia ja sen havaitsi samantien. No, nyt hän jää pois hoidosta, toivottavasti en kamalasti tee hallaa ja vie viimeisiä virikkeitä pientltä. Olisin ollut ikionnellinen, jos joku lääkäri olis asiasta mun kanssa halunnut keskustella.
Tiesittekö muuten, että subjektiivinen päivähoito-oikeus ei toimikaan enää kun mennään yksityiselle puolelle. Samantien kun sulla lakkaa kotihoidontuki ja jäät äippälomalle niin joko maksat hoidosta sen 300 euroa enemmän, tai otat tenavan pois hoidosta. Että näin, kannattaa ottaa huomioon jos kakkosta suunnittelee ja tenava on yksityisellä hoidossa.
Ai niin, niistä kestoista. Mitä pidempään (ja useammalla lapsella) niitä käyttää, sitä ekologisemmaksihan ne käy. Ja tietysti edullisemmaksi myös.
Minulla on sama kuin Anonalla: en tietoisesti opuksia tai nettiä lukemalla päätynyt tekemään asioita tietyllä tavalla, vaan tein niin, koska se tuntui minusta hyvältä. Lapsen ollessa joku puolivuotias, luin jonkun artikkelin, jonka perusteella olinkin sitten kiintymyssuhdevanhempi. Kieltämättä hieman ahdisti ajatus, sillä en halua olla minkään luokittelun mukainen vaan ihan oma itseni!
VastaaPoistaJa Nuumin kirjoituksessa on paljon totta: se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Huomasin sen nimittäin tänään ihan omakohtaisesti. Olin tapaamassa äitejä, joista yksi äideistä poistui välissä pissattamaan alle vuoden ikäistä vauvaansa, eli heillä on harjoitettu vvv:tä. Minulle tuli itselleni hirveä tarve selittää, että oltaisiin mekin mutta... Pidin sitten kuitenkin suuni kiinni, sillä olen itse saanut ihan vastaavia kommenteja muista asioista. Ja miksi minulle tuli tarve selittää? Siksi, että meidän 1 v 9 kk ei suostu tekemään pissaa pottaan, ei sitten millään! Pidättelee vaikka kaksi tuntia ja tekee pissat heti, kun saa vaipan. Eli se, että jonkun alle 1-vuotias pissaa lavuaariin, sai minut tuntemaan itseni riittämättömäksi vanhemmaksi kun vuottta vanhempani ei tee samaa. Vaikkei se edes ollut tarkoitus, ja vaikka tiedän, ettei se ole hyvän vanhemman mitta että mihin pieni lapsi pissaa.
Kiitos erinomaisista kommenteista! Tulen hieman rauhallisemmalla ajalle kommentoimaan jokaista vielä erikseen, oli niin monta pointtia, jotka herättivät ajatuksia. Kommenttien määräkin kertoo minusta siitä, että nämä aiheet puhuttavat montaa äitiä - teitäkin. En tarkoita, että nyt puhutaan ja perustellaan niitä äärilaitoja vaan yksinkertaisesti sitä, että jokainen teistäkin on joutunut miettimään ja joissakin tilanteissa perustelemaan omia valintojaan oli se sitten "normin" mistä laidalta tai väliltä tahansa. Palataan!
VastaaPoistaHyvä Iiris, etkö todella näe kommentissasi olevaa selvää paheksuntaa niitä äitejä kohtaan, jotka eivät imetä (pitkään), kestoile ja valmista vauvanruokia itse? Viittaat itsesi kohdalla luonnollisuuteen, joka väistämättä antaa kuvan, että ne äidit, jotka syistä tai toisesta päätyvät toisenlaisiin vanhemmuuden ratkaisuihin, ovat epäluonnollisia. Jopa menet niin pitkälle, että muihin ratkaisuihin tukeutuminen liittyy nimenomaan siihen, että on halu helpottaa arkea. Laput silmillä kenties? Itse asiassa, ei tekisi mieleni olla lainkaan näin rakentava kommenttissani, koska mielestäni juuri tuon kaltaisten äitien pohdinnat blogien kommenttilaatikoissa ovat niitä pahimpia syyllistämisen lajia. Kommentti verhotaan muka-kivaan ulkoasuun, mutta todellinen sisältö ei jää keneltäkään epäselväksi.
VastaaPoistaKysynkin suoraan:
Miksi sinulla on tarve nostaa itsesi äitikastissa normiuden jalustalle?
On hienoa, että teille sopivat ratkaisut ovat löytyneet. Se, että muut tekevät jollakin tapaa toisin, ei tee kenestäkään epäluonnollista/laiskaa millään muotoa. Olisi hienoa, että muiden erilainen tapa olla ja elää ei olisi sinulle uhka.
Blogin kirjoittajalle kiitos moninaisuuden puolustamisesta! Upea kirjoitus!
Hmm, luen Iriksen kommentin ihan eri tavalla kuin gata. Iris toteaa tehneensä asiat hänelle luonnollisimmalla tavalla. Ei siis niin, että se olisi se paras tapa. Jollein toiselle toinen tapa on luonnollinen.
VastaaPoistaMutta kuten sanottua jo moneen kertaan, nämä asiat herättävät tunteita...
Niin, Iriksen sanoessa, että toiset haluavat päästä helpommalla kuin toiset, on siinä mielessä totta, että eihän esimerkiksi tämä meidän tapa helppo ole. Jos vertaan ystäviini, joilla on samanikäisiä lapsia, heidän arkensa on kyllä vanhemmille jo helpompaa kuin meidän. Joskus kateudella ajattelen (ja joskus itkeskelen) sitä kuinka he lukevat sängyssä ennen nukahtamista, nukkuvat (lähes aina) yönsä läpi, eivät ole imetyksen sitomia ja sen myötä voivat jättää lapsen vaikka isälle yöksikin. Heidän ei tarvitse pohtia voinko ottaa tätä lääkettä, tämän antibioottikuurin tai toisen lasin viiniä. Heidän parisuhteensa ei ole enää ihan samanlaisessa prässissä kuin meidän, jotka olemme yhä yöheräilyjen takia usein väsyneitä. Minä siis todellakin tunnistan nämä erot ja tosiaan tunnen jopa ajoittaista kateutta ystäviäni kohtaan, joilla arki on vanhemmillekin jo asteen verran helpompaa. Kuitenkin, en osaa asioita muutenkaan tehdä. Jossakin vaiheessa olen suunnitellut laittavani hänet omaan sänkyynsä, palaavani töihin tai lopettavani jo imetyksen, mutta lopulta totesin, että vielä kuitenkin riittää virtaa ja halua tehdä näin. Kuten olen muillekin perustellut, en vaan osaa tehdä tätä hommaa muuten kuin näin. Ja tällä en kiillottele kruunuani eikä tässä ole mitään piiloarvostelua ketään kohtaan.
VastaaPoistaEnsinnäkin onnittelut uudesta tulokkaasta! Olen edelleen lukenut blogiasi ja seurannut kuulumisiasi, vaikka en olekaan ehtinyt ja jaksanut kommentoida varmaan ikuisuuksiin...Muistatko vielä mut - Vadelmaunelman - sen onnettoman, jolla oli 4 keskenmenoa, hoidot ja joka lopulta tuli taas 5. kerran raskaaksi? No, anyway...Raskaus oli kamala ja meinasi päätyä katastrofiin, talvi kului sitä märehtiessä, ostetaanko vaunut vai arkut :( Lopulta vauvat (tyttö ja poika) syntyivät 4/2011 rv 34+3 sektiolla (1. rikos äitiyden täydellisyysasteikolla?). Alku on ollut karmea ja kamala toisen vauvan pahan refluksitaudin vuoksi, jonka takia hän huusi käytännössä aamusta alkuyöhön kipuhuutoa ensimmäiset 5kk, jollei häntä koko aikaa pitänyt pystyssä (miten se tehdään, kun on 2 vauvaa yksin hoidettavana päivisin?!? Ei mitenkään!). Nyt täyttävät jo 7kk, lääkitys on kohdillaan ja kiinteät ruuat (ne kaupan soseet tietenkin!) ovat auttaneet. Mutta joo...Tämä näin lyhyesti...
VastaaPoistaMutta asiaan. Mielenkiintoista pohdintaa jälleen sulla. Nyt on varmaan pakko laittaa oma "synti/rikoslista" esille. 1) synnytystapana sektio 2) pulloruokinta 3) imetystä ei nimeksikään (sairaalassa yrittivät toki painostaa yhtäaikaisimetykseen ja rintapumppu tuotiin pian sektion jälkeen samalla kun itse vielä oksensin anestesiaianeiden takia); tyssäsi refluksitautiin, jonka takia en ehtinyt syödä käytännössä mitään ja riittävästi ja nimenomaan tätä neuvolassa pahoiteltiin kovin - ei sitä, että vauva oli kipeä!!!! 4) kertakäyttövaipat (soo soo, osoiteltiin tästäkin tuttavapiirissä!) 5) kaupan soseet 6) aloitin osa-aikatyöt yliopistolla jo kesällä "harrastusmielessä" ja tuon refluksitautihelvetin takia (jotta kuulisi muutakin kuin huutoa) 7) suunittelen töihin lähtöä heti, kun ikää tulee vuosi vauvoille 8) vauvat kulkevat vaunuissa naama menosuuntaan päin ja mitähän muuta...Kyllä niitä "vääriä valintoja" varmaan lisää löytyisi vielä.
Tosin sen verran on todettava, että osan äitiyteen liittyvistä vaatimuksista ja odotuksista olen ehkä saanut anteeksi, koska mulla on tuplat. Useimmilla ei kuitenkaan riitä ymmärrys siihen, miten ehkäpä tosiaan on hieman eri asia täysimettää ja käyttää kestovaippoja yhdellä kuin tehdä se kahden ennen aikaisesti syntyneen kanssa (niin kato kun ne oli siellä sairaalassakin ekat 2vko eikä mitään vierihoitoa tietenkään ollut eli jo alku meni siis joidenkin teorioiden mukaan pieleen?!?), jotka syövät kuin hevoset ja joista toisella on paha refluksitauti.
Tuli varmaan hieman sekavaa tekstiä, mutta tarkoitus oli varmaan jotenkin todeta se, että ainakin minäkin ilmeisesti olen tehnyt monta asiaa ei-oppikirjojen-mukaan tai miten neuvolassa ohjeistetaan. Kaikki vaan ei aina mene niin kuin Strömsössä ;) Monikkoperhevalmennuksessa sanottiin sillai puolivitsillä yleisenä ohjeena tuplien kanssa selviytymiseen, että "sieltä mennään, missä aita on matalin - maksoi mitä maksoi"...Jollain tällaisella mentaliteetilla sitä varmaan on kahlattu läpi tämä reilu ensimmäinen puoli vuotta kahden nyytin kanssa. Varman joku vetää herneen nenään tästäkin ja syyttää alisuoriutujaksi.
Mutta mukavia syyspäiviä!
t. Vadelmaunelma & Nyytit 7kk
Anona: sinänsä hauska, että meillä on samoilla tekemisillä hieman erilainen kokemus! Itse nimittäin koen, että pitkä imetys ja perhepeti taas ovat helpottaneet sitä elämääni. Että kun lapsi on yöllä herännyt joko syömään tai muuten vain huutamaan, on se ollut minulle helpompaa kun lapsi on ollut jo valmiiksi siinä vieressä. En myöskään varsinkaan yli vuoden ikäisen imetystä kokenut sitovana, kyllä lapsi oli kuitenkin esim. isovanhemmilla yön hoidossa. Ja töihin palasin onnistuneesti ennen imetyksen lopetusta ;)
VastaaPoistaJa toivon nyt, ettei joku tulkitse viestiäni niin, että haluan arvostella toisten tapoja. Se ei ole tarkoitukseni. Minusta jokainen tosiaan tekee kuten on heille parasta. Myönnän kyllä, etät joskus saatan hiljaa mielessäni ihmetellä jostain asioista, että onko tuo nyt se helpoin ja paras tapa, että tietääkö tuo vanhempi että asian voisi tehdä muullakin tavalla. Esimerkkinä oma itseni: lapsi nukkui päikkärit vain rattaissa tai liinassa, ja hänen ollessaan puolivuotias kuvittelin, että eihän niin voi olla, että pitäähän lapsen nukkua sängyssä, kaikki lapset nukkuvat sängyssä. Yritin sitten pari päivää nukutta lasta sänkyyn, mutta totesin, että puolen tunnin unet eivät ole kahden tunnin taistelun arvoiset. Eikä minua se kantoliinaan nukuttaminen haitannut, vaikka yleisen näkemyksen mukaan olisi pitänyt haitata.
Toisaalta mietin sitäkin, että onko yleinen näkemys se? Vai onko se vain minun päässäni, että yleinen näkemys on tämä, ja ihan turhaan mietin asiaa? Entä kuvitteleeko moni tässä ketjussa ihan turhaan, että heitä taas syyllistetään jostain muusta, kuten pulloruokinnasta tai kertseistä tai ties mistä? Eli ovatko ne muiden odotukset aina ihan oikeita vai vain omien korvien välissä? Ja jälleen kerran taas se disclaimer, että en nyt halua pahoittaa tälläkään kenenkään mieltä, joka on saanut kuulla suoraa kritiikkiä tekemisistään. Mietin tätä enemmin yleisellä tasolla kuin yksittäisten ihmisten osalta.
Mama M: kuten huomaat, kirjoituksesi oli hyvä ja herätti keskustelua ;)
Tosi hyvä oli kyllä kirjoitus ja monella tapaa herättänyt keskustelua!
VastaaPoistaItse en ota muihin asioihin kantaa kuin tuohon päivähoitokysymykseen. Ymmärrän kyllä lääkäriä, joka yritti ottaa asian puheeksi, mutta varmaan aika on näillä neuvolalääkärikäyneillä kortilla, eikä asioita pysty käymään kovin syvällisesti läpi. Hänen olisi tosiaan pitänyt ennen neuvojaan kysyä, miksi esikoisesi on päivähoidossa, vaikka olet itse kotona.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on mielestäni hyvä asia perheen jaksamisen takia, mikäli äidillä on esim. synnytyksen jälkeinen masennus. Ja ihan varmasti Suomessa päivähoito (mediassa esillä olleita ääriesimerkkejä lukuun ottamatta) on keskimäärin hyvälaatuista, tuskin kukaan normaali lapsi siitä vahingoittuu tai kärsii. Lapset ovat sopeutuvaisia. Kysymys onkin mielestäni ennen kaikkea lapsen parhaasta. Pienen lapsen paras paikka on kotona, vanhempansa ja pienen sisaruksensa kanssa, jos vanhemmalla on rahkeita tarjota hänelle riittävän hyvä hoito. Mikäli on väsynyt, ja esim. päivittäinen ulkoilu väsyttää vaikka vauvan valvottamisen takia, silloin päiväkoti (tai vielä mieluummin alle 3-vuotiaan kohdalla perhepäivähoito) on parempi vaihtoehto. Toki kyse on osin myös temperamentista, mutta kyllä niillä asiantuntijoilla on syynsä pitää tässä(kin) kysymyksessä alle 3-vuotiasta ja yli 3-vuotiasta erilaisina.
Syllistyminen on kurjaa, mutta joskus vain ihmisyyden ja riittävän hyvän vanhemman merkki. Aikuisen ihmisen tulisi myös olla sen verran sinut omien valintojensa kanssa, että kestää syyllisyyden tunteensa. Ne tunteet vain kertovat meidän olevan normaaleja, omatunnolla varustettuja ihmisiä.
Tämän pitkän kommentin päätteeksi sanon vielä, että 70-luvulla syntynyt sukupolvi oli hoidonaloittajana käsittääkseni siinä mielessä erilainen, että mikäli äidin piti mennä töihin, hän laittoi lapsensa pienenä hoitoon, mutta mikäli hän jäi pidemmäksi aikaa kotiin, kaikki hänen lapsensa jäivät myös. Poikkeuksia toki saattoi olla.
Itseäni usein lohduttaa ajatus, että vanhemman ei tarvitse olla täydellinen tai ponnistella voimiensa äärirajoilla, vaan riittävän hyvä riittää. Varmasti blogin pitäjäkin on tehnyt juuri itselleen ja perheelleen sopivimmat ratkaisut.
Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi!
Gatan kommentti sai mut tajuamaan, että mistä näitä vastakkainasetteluja tulee: ihmisten mielikuvituksesta. En nähnyt Iriksen sanoissa mitään itsensä muiden yläpuolelle asettavaa, paheksuvaa tai arvottavaa. Hän kertoi vain, mikä on HEIDÄN perheelleen luonnollista. Muiden perheille on muut asiat luonnollisia.
VastaaPoistaPalaan alkuperäiseen argumenttiini, että se koira älähtää jne. Väitän, että ihminen ei ärsyynny itselleen neutraaleista asioista, eikä myöskään niistä asioista, joiden suhteen omat valinnat eivät aiheuta itselle huonoa omaatuntoa. Olisi paljon hedelmällisempää jos jokainen katsoisi peiliin ja miettisi miksi tästä syyllistyn, sen sijaan että alkaisi heti syytellä muita siitä, että joku kommentti on aiheuttanut itselle pahan olon.
Rva W, totta tosiaan silloin kun lapsi oli vauva perhepeti ja imetys tuntuivat öisin ehdottomasti helpoimmalta, en olisi millään jaksanut nousta sängystä kantelemaan, imettämään tai pyörittelemään maitopulloja. Yhdessä nukkuminen ja imetys tuntuivat saumattomilta jutuilta ja joskus suosittelen sitä väsyneelle ystävälle, jonka rauhaton vauva pitää liikkeessä keskellä yötä. Nyt kuitenkin kun tätä on tehty niin pitkään ja periaatteessa lapsikin voisi jo nukkua yhtä kyytiä öisin, se on alkanut hiljalleen kääntyä päälaelleen ja tuntua raskaalta. Meidän lapsi näes herää öisin todella paljon, aamuyöt hän on tississä kiinni lähes tauotta. Joten olen alkanut väsyä. Mutta joo, vauva-aikana koin että perhepeti ja imetys oli helpointa ja takasi parhaat unet.
VastaaPoistaÄh, en olisi uskonut että joku voi provosoitua. Onneksi vain yksi:)
VastaaPoistaItse olen kokenut että yöpullotus ja kestovaipat (tietyissä tilanteissa meilläkin) ovat helpottaneet arkea. Siksi käytin termiä "valita helpompi tie".
Mutta itse valitsin kuitenkin toisin omine perusteineni ja sen takia, että halusin tehdä niin.
Ja Anonan kanssa kyllä samaa mieltä, että perhepeti oli meillekin paras ratkaisu vauva-aikana, imetyksen kannalta. Meilläkin jossain vuoden iässä alkoi poju nukkua niin rauhattomasti, että perhepeti oli pakko purkaa, ja yöimetyskin pikkuhiljaa lopetella. Ja rehellisesti kyllä sanottuna nukuin itsekin parhaiten kun oma nuppunen oli vieressä, minä lapsiriippuvainen äiti:D
Korjaan äskeistä, kirjoitin huuruissani. Siis yöpullotus on kyllä helpottanut öitä, mutta ei kestovaipat vaan kertikset siis. Tämän voi korjata suoraan tuohon kommenttiin, itse en sitä pääse muokkaamaan:)
VastaaPoistaHyvä kirjoitus! :)
VastaaPoistaPäivähoitoasian esiin nostaminen neuvolassa tuntuu vähän epäreilulta vedolta. Jos ei ko. lääkäri ole tismalleen perillä perheen elämäntilanteesta, tuollainen kommentti tuntuu ylimieliseltä. Oma esikoiseni on kotona kanssani (ikää rapiat 2,5 vuotta ja sisarus tulossa alkuvuodesta), muttei ole ikipäivänä tullut mieleen pitää tätä elämäntapaa ylevämpänä tai parempana kuin niiden jotka ovat vieneet lapsensa hoitoon. Ei pitkästä kotiäitiydestä kukaan tule mulle palkintoa jakamaan. Asiat ovat meillä vaan menneet näin, monista syistä joita en tässä viitsi eritellä. En tosiaankaan koe, että pitkä kotihoito ois jotenkin ainut oikea vaihtoehto. Lapsi ansaitsee jaksavat vanhemmat, ja jokainen tietää itse miten jaksaa parhaiten.
Musta Nuumilla on pointti siinä, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Niinhän se on. Itse olen ollut hyvin pitkälti aina (tai ainakin lapseni elämän ensimmäisen puolen vuoden jälkeen) hyvinkin sinut omien valintojeni kanssa. Me tehdään asiat kuten tehdään, jokainen tavallaan. Mulle on ihan sama miten muut äidit lapsensa ruokkii, vaatettaa, vaipattaa, nukuttaa, kantaa tai kuljettaa - niin kauan, kunhan ei tule mulle kertomaan oman tapansa olevan parempi. Voin kyllä keskustella näistä asioista, jos keskustelussa säilyy sellainen "näin meillä" -meininki, mutta jos juttu alkaa lipsua sille "näin teidänkin kannattaisi tehdä" -linjalle, turhaudun. En siksi että epäilisin omia valintojani millään lailla, vaan siksi että musta kaikenlainen tuputtaminen ja itsensä toisen yläpuolelle nostaminen on vaan ihan v*tun ärsyttävää (pardon my french...). Jokainen saa toimia miten haluaa, uskoa miten haluaa, kunhan ei mun tarvitse tehdä samoin. En mäkään kulje kylillä paukutellen henkseleitäni omasta erinomaisuudestani ;) Toki mäkin syyllistyn välillä mielessäni arvostelemaan muita äitejä, mutta pidän mölyt mahassani enkä tuo ajatuksiani julki. Pieneen mieleenikään ei tulisi mieleen alkaa kyseenalaistamaan ketään ääneen.
Vaatii aika paksua nahkaa olla itsensä kanssa sinut oleva äiti. Syyllisyyttä kukaan meistä ei voi välttää tuntemasta, kuka ohimenevämmin ja kuka pysyvämmin. Mutta jos tiedostaa sen, että se mikä toimii meillä ei ehkä toimi muilla ja päinvastoin, niin on jo aika pitkällä. Annettais kaikkien kukkien kukkia vaan, ja pidettäis omatkin vartemme ylpeästi pystyssä! :)
Itse en koe omista valinnoistani minkäänlaista syyllisyyttä, enkä aio niitä (valintojani) tässä edes erotella. Iiriksen kommentista en henk.koht. syyllistynyt, koska sellaiseen ei ole tarvetta. Kommenttini koski Iiriksen kommentin mielestäni ikävää sävyä. Olen lukenut Iiriksen blogia (toista kuin mihin hän tuossa linkkaa) ja sävy siinä blogissa tukee näkemystäni muiden yläpuolelle asettumisesta. Henkilökohtaisesti itselleni tollaisella ei ole hevonkukun merkitystä. Kysymys on siitä, miksi vertailuun on edes TARVETTA?
VastaaPoistaHyvä kirjoitus! Olen oikeastaan kaikesta täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Ihmiset saa mua sitten aikanaan tulla vapaasti kritisoimaan toimintatavoistani kunhan ovat valmiita kuulemaan kärkkään vastaukseni ;)
VastaaPoistaSulle on muuten haaste blogissani.
Ajattelin kanssa kommentoida, mutta Anniinan kirjoitus oli niin osuva, että allekirjoitan sen täysin omanani.
VastaaPoistaRentoutukaa hyvät äidit, seisokaa ratkaisujenne takana ja aina voi muuttaa omiakin käytäntöjä mikäli huomaa niissä puutteita. Luottakaa äidinvaistoon ja oman perheen dynamiikkaan synnyttää juuri omalle perheelle sopivat mallit toimia.
Ja neuvolan tehtävä on jakaa evidence-baced tietoa, suosittaa ainakin. Tietenkin on täysin tökeröä tuoda asiat esille siten, että vanhemmille jää paha mieli kun kyseessä on kuitenkin hyvin hoidettu perhe-elämä jossa taataan lapselle turvallinen kasvu. Palautteen antamisesta olen eri mieltä kuin yllä ehdotettiin. Mielestäni asiassa on turha velloa enempää (kun tietää ratkaisunsa olevan perusteltu ja kohtuullinen lapsen kannalta) vaan itse sisäisesti hyväksyä omat ratkaisut ja olla sinut niiden kanssa.
Vielä haluan kiittää ihanasta blogista, mielenkiintoisista postauksista.
-mamma74
Kiitos! Kommentit vahvistavat, että omaa kantaa tekee mieli perustella ja vaikka se ei ole tarkoitettu arvosteluksi muiden toimintaa kohtaan, siihen voi tarrata monella tapaa.
VastaaPoistaPointtini ei tällä kertaa ollut perustella omia valintojani vaan pohtia koko äitiyteen liittyvän keskustelun monimutkaisuutta. Monelle teistä oli halu perustella omia valintoja, mitkä taas herättivät mielipiteitä ja tsadaa, keskustelu ja jopa vastakkainasettelu olikin valmis.
Tuuli, Lupiini, Mamma74 ja Anna, mielessä kyllä kävi palautteen antaminen, mutta kun päiviä kului, tajusin etten jaksa. Tulen tapaamaan lääkärin jatkossakin ja voin silloin hänelle asiasta mainita. Olen edelleen samaa mieltä, että asia ei heille kuulu elleivät he perehdy tarkemmin perheemme tilanteeseen.
Nuumi, mielestäni tällä lailla esitetty kommentti ei voi olla vain viran puolesta ja siksi oikeutettu. Päivähoitojärjestelyjen haitallisuus lapselle on hyvin erilainen aihe kuin alkoholin käyttö. Alkoholista on kiistatonta tutkittua haittaa, mutta pienen lapsen hoidon ei voi todeta automaattisesti vahingoittavan lasta. Enkä myöskään hyväksy sitä, että ammattilaiset saavat viran puolesta laukoa asioita perehtymättä perheen tilanteeseen. Sehän on kaikkien asioiden niputtamista samaan pinoon. Jai vähän sama kuin että lääkäri yrittäisi hoitaa jokaisen potilaan syöpää sillä perusteella, miten tauti yleensä käyttäytyy.
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa" on varmasti osa totuutta. Syyllisyys jostakin odotuksesta, voi viedä puolustuskannalle. Mutta tämä koira älähtää asioiden puolesta yleisestikin, huolimatta omasta valinnasta, jos törmää kiihkoilevaa kommentointia tai toisenlaisten tapojen vähättelyä.
Iiris, vaikka tarkoitus ei ollut moralisoida muita, taisit tehdä sen huomaamatta. KOmmenttisi, "miksi muut haluaa päästä helpommalla" sisältää arvostuksen, että sinä toimit jotenkin oikeammin, kun näet enemmän vaivaa. Näinhän se ei ole, mutta kirjoitettuna se helposti kuulostaa siltä. Helpommalla pääseminen on kovin suhteellista. Toiselle imetys on rankkaa, toiselle se helpoin vaihtoehto pullorallin välttämiseen. Kumpi siis pääsee helpommalla? Samoin RouvaW:llä ja Anonalla on erilainen kokemusta samasta aiheesta, kumpi pääsee helpommalla?
Gata, edelliseen Iirikselle vastaamaani viitaten. Niitä arvostuksia tosiaan pulpahtelee niin helposti, tarkoittamattakin.
RouvaW, toistan itseäni. Sinunkin hyvästä perustelustasi juuri teidän perheen ratkaisuja kohti lähti pieni keskustelu. Niin helposti se käy, vaikka kukaan ei ole oikeassa eikä väärässä.
Vadelmaunelma, mahtavaa!! Hommaa taatusti riittää. Jännää muuten, että tuplien vanhempana varmasti saakin näitä asioita paljon enemmän anteeksi. Tarkoitan siis sitä, että kun muuten jonkun valintoja moralisoitaisiin, vaikkapa imetyksestä, tuplien kohdalla on ymmärrettävämpää, että täysimetys ei onnistu. Vai olenkohan täysin väärässä? Ja tuplien kanssa ei taatusti voi olla alisuoriutuja!!
Anonyymi, en lähde nyt tuohon keskusteluun kodin tai päivähoidon paremmuudesta, koska valinnat itsessään ei ollut kirjoitukseni pointti. Mutta olen kanssasi samaa mieltä siitä, että syyllistyminen ja syyllisyys voivat tosiaan olla myös hyvän vanhemmuuden mittari. Ne kertovat myös siitä, että äiti tai vanhempi tosiaan pohtii tekemisiään ja miettii mikä on oikeasti parasta.
Anniina, kyllä se vaatii paksua nahkaa olla äiti, joka on sinut itsensä kanssa.
Verona, kiitos. Tulen tulen, kun vähän rauhoittuu.
Aina ei ole helppoa olla rento äiti, vaikka jokainen kai niin haluaisi. Ehkä näissäkin asioissa iso osa on myös omat odotukset, joita ei sitten pystykään täyttämään. Silloin reaktio voi ollakin omia odotuksia kohtaan, vaikka näennäisesti reagoisi jonkun toisen valinnoista.
Äitiyteen liittyy tosi paljon intohimoja. Varmaan jokaisella äidillä on tarve pohtia ja kertoa omista valinnoista ilman, että tarkoittaa samalla arvostella muita. Mutta näissäkin keskusteluissa kyse on viestinnästä, jossa vastuu sanojan lisäksi vastaanottajalla, joka tulkitsee viestiä omien suodattimiensa läpi.
Aamen MamaM,juuri tuota ajoin takaa. Puit sen sanoiksi minua taitavammin, kiitos siitä ja muutenkin erittäin rakentavasta yhteenvedosta. Hirvittävän hyvä kirjoitus ja kommenttiketju ylipäätään.
VastaaPoista